Baraka hana haraka haraka
 |
Nää rakkaat ystävät tuli piristämään mun syksyä. Tuli tarpeeseen
saada jakaa asioita vanhojen kunnon Tansania-ystävien kanssa. |
 |
| Tällaisella SWAN-porukalla oltiin pari viikkoa – kolme opettajaa ja viisi sosiaalialan opiskelijaa eri Ammattikorkeista. Oli kyllä iso apu, että oma opettaja tuli paikan päälle katsomaan tilannetta. Kiitos siitä Harrille! Opettajat palasivat Suomeen, mutta tytöt jäivät. Tytöt ovat tuoneet turvaa ja iloa jokaiseen päivään, niin kiitollinen olen heistä jokaisesta – Nina, Anniina, Veera ja Hannele! |
 |
Tapasin rakkaita lapsia viime vuodelta Amani-keskuksella,
jonne en valitettavasti päässyt tällä kertaa harjoitteluun. |
Huh, mistä aloittaisin? Kuukauden olen nyt asunut Art In Tanzanian tiloissa, kun en saanut lupaa asua omassa kodissani. On ollut kuitenkin hyvä olla, kun on saanut niin paljon vertaistukea muilta suomalaisilta ja meillä on valtavan hyvä yhteishenki. Valitettavasti kaikki ei ole kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin minun oli annettu olettaa, että voisin tehdä hankkeen aikana työtä tuntemieni nuorten parissa, mutta paikan päällä se toive lyötiin jo ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen nyt neljän viikon ajan olen yrittänyt hakea moneen eri katulapsikeskukseen ja nuorisovankilaan harjoitteluun, mutta kaikista on tullut kielteinen vastaus. Nyt siis aion tehdä harjoitteluni eräässä esikoulussa (Neema's Nursery School) kolmen muun opiskelijan kanssa, vaikka en koe pienten lasten kanssa työskentelemistä niin omaksi jutukseni.
Tällä viikolla olin Neema's Nursery Schoolissa jo parina päivänä, ja tunsin itseni kuitenkin jollain tavalla tarpeelliseksi. Paikka on erittäin haasteellinen, kun lapset ovat hyvin eri tasoisia ja heidän keskittymisensä on todella vaikeaa. Suuri osa lapsista on orpoja. Meillä neljällä opiskelijalla on ollut kahdeksan oppilaan ryhmä, mutta välillä olemme tekemisissä myös toisen isomman nuorempien lasten ryhmän kanssa. Paikalla on myös välillä 13-vuotias tyttö, joka ilmeisesti ei ole päässyt muuhun kouluun. Hänelle olen saanut opettaa allekkain vähennys- ja yhteenlaskuja. Opinnäytetyötä tuskin tulen tekemään täällä ellei ihmettä tapahdu.
Nuorten kanssa on ollut nyt hiljaista aikaa. Pari viikkoa sitten jouduimme rajaamaan nuoria, kun käyttäytymissäännöt eivät olleet menneet perille. Nuoret olivat olleet hyvin levottomia ja heidän käytöksensä sopimatonta, emmekä voineet sallia tiettyjä asioita tapahtuvan kodissamme. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä ollut valmis katumaan tekojaan eikä siten myöskään osoittanut todella tarvitsevan apuamme. Olen käynyt niin paljon erilaisia tunteita läpi tähän liittyen: vihaa, turhautumista, arvottomuuden tunnetta, epäonnistumista, ikävää, rakkautta, surua, pettymystä jne., mutta kuitenkin koen rauhaa sen suhteen, että nyt on hyvä edetä rauhallisesti, pienin askelein. Tulevaisuuden suunnitelmani ovat todella avoinna, mutta on vain elettävä päivä kerrallaan.
Kiitos edelleen kaikille, jotka jaksavat rohkaista ja kannustaa! Arvostan sitä todella paljon!
Ps. Toivottavasti kuvat tuovat vastapainoa synkkään tekstiin! Kuvista aina muistaa kuinka onnellisiakin päiviä on ollut!
–Silvia
 |
| Mombasasta selvisin ehjin nahoin |
Materuni Waterfalls
 |
Muutaman pojan kotiseudulla vesiputoksilla, mutta monet
eivät koskaan olleet nähneet tällaisia maisemia |
 |
Ikimuistoinen päivä Materuni-vesiputoksille.
Päivää oli odotettu todella pitkään ja kaikki nautti retkestä! |
