Mulla on ollut vaikee viikko takana. Olin kipeenä ja nukuin päivät ja yöt, ja kaikki asiat tuntu masentavan. Tuntu, että oon ihan hyödytön, kun mua vaan palvellaan ja mulle opetetaan kaikkea (maalaamista, korujen tekoa jne.) enkä mä oo vielä tehnyt mitään keskuksen eteen. Lapset tulee lähes joka päivä mun portin eteen odottamaan ja siinäkin oon ihan avuton, kun en tiedä mikä ois oikee tapa auttaa heitä – pakko mennä sillä viisaudella, mitä mulle tähän hetkeen on annettu.
Keskiviikkona kuitenkin päätin tehdä mielenmuutoksen – päätin, että mä osaan tehdä jotain ja aloin ehdottaa pomolle juttuja. Juteltiin monista asioista ja mun olo helpotti. Sain maassaololuvankin vihdoin ja nyt voin tehdä töitä keskuksella.
Keskiviikkoilta oli ihana, kun mentiin kaduille ja saatiin seuraksi toista kymmentä lasta/nuorta. Mulla on aina niin rakastettu olo noiden nuorten seurassa. Oon kehittynyt paljon swahilin kielessä, mikä myös lähentää meidän välejä. Eilen kävin lasten kanssa sairaalassa, kun yhdellä pojalla oli paljon ikävän näkösiä haavoja. Kaduillakin oon aina varautunut ensiaputarvikkeisiin, onneks tuli ostettua kaikenlaista jo Suomesta.
Tänään aamulla muistin erään tapahtuman vuodelta 2003. Olin lasten kesäleirillä ja eräs mies rukoili mun puolesta. Jumala näytti hänelle rukouksessa kuvan, jossa ympärilläni oli lauma katulapsia, jotka halaili ja pussaili mua. Olen aina rakastanut lapsia, mutta tuosta koskettavasta hetkestä lähtien olen saanut sydämelleni tehdä katulapsityötä. Välillä asia unohtuikin. Nyt 11 vuoden päästä kuitenkin tuo Jumalan antama kuva on toistunut ihan todellisessa elämässä ja saan elää sydän tulessa. Ja tää on toivottavasti vasta alkua. Seuraavaksi haaveilen, että myös nää lapset ja nuoret vois unelmoida suuria ja elää niitä todeksi. Jumalan kanssa mikään ei oo mahdotonta! <3 p="">
 |
| Mua kutsutaan maasaiksi ja oon valinnut sen omaksi heimokseni. |
 |
| On ollut ihana tutustua joidenkin lasten äiteihinkin. Tämä mama, jolta ostin maasai-kaulakoruni, sattuikin olemaan tuntemani pojan äiti. :) |
 |
| Ugali na maharage – tätä ruokaa syön lähes päivittäin. |
Aivan Mahtavaa Silvia! Mä rohkaisen sua olemaan aina noin avoin, rohkea ja rakastava ja ihanaa kuulla että sun sydän palaa katulapsille; mahtavaa!! Ajattele, noin ne asiat toteutuu. Mullakin on lapset sydämellä, ainakin myös muiden asioiden ohella. Niin se Jumala toteuttaa unelmia (myös ISän unelma toteutuu siinä samalla).Mahtavaa että ihan nuoresta saat olla ISkän lähettinä, älä yhtään arkana pälyile ikäsi takia vaan sä saat loistaa Isän jutuissa!! Oot ihana, tykkään sun sydämestä!! JEeeeeee!
VastaaPoista