Haasteiden edessä

Keskiviikkona aloitin täällä keskuksella uuden projektin. Koska lapsia oli tullut joka päivä portin eteen odottamaan mua ja en oikein ollut löytänyt keskuksen toiminnoista itselleni sopivaa työmuotoa, sovittiin pomon kanssa, että lapset voisivat tulla joka päivä keskukselle pesulle, "terveystarkastukseen" ja aamiaiselle. Keskiviikkona he voisivat olla koko päivän ja voisin opettaa heille muun muassa korujen tekoa ja he saisivat myös syödä lounaan. Lauantaisin voitaisiin mennä esimerkiksi uimaan tai pelaamaan jalkapalloa.

Käytännössä olen kuitenkin lasten kanssa aamusta iltaan. Ne seuraa mua joka paikkaan kunnes osaan sanoa heille, että nyt haluan mennä yksin kotiin tai jonnekin. Oon välillä tosi turhautunut, koska musta tuntuu etten oikeasti vaan osaa auttaa heitä oikein. Keskiviikkona suutuin heille kovasti, koska olin monesti kieltänyt tappelemisen, mutta yhtäkkiä taas syntyi kova tappelu. No, se saatiin selvitettyä onneksi ja lapset pyysi multakin anteeksi.

Eilen jouduin taas uusien haasteiden eteen. Lapset, joihin olin luottanut hyvin, menetti täysin mun luottamuksen. Nää lapset on niiiin ovelia. Päivän lopputulos oli se, että neljä lasta oli yhtäkkiä mennyt eri kaupunkiin Arushaan ja yhden lapsen, jonka olin lähettänyt kyydillä kotiin, löysinkin liimapäissään ja muissa aineissa kaduilta.

Nyt kirjoitan tässä blogia ja katselen kahden lapsen hampaidenpesua. Samalla mietin mitä tehdä ton yhden kanssa. Varmaankin mennään keskukselle tänään ja yritän saada hänet pysymään siellä ja käymään koulua.

Sydän tulessa

Mulla on ollut vaikee viikko takana. Olin kipeenä ja nukuin päivät ja yöt, ja kaikki asiat tuntu masentavan. Tuntu, että oon ihan hyödytön, kun mua vaan palvellaan ja mulle opetetaan kaikkea (maalaamista, korujen tekoa jne.) enkä mä oo vielä tehnyt mitään keskuksen eteen. Lapset tulee lähes joka päivä mun portin eteen odottamaan ja siinäkin oon ihan avuton, kun en tiedä mikä ois oikee tapa auttaa heitä – pakko mennä sillä viisaudella, mitä mulle tähän hetkeen on annettu. 

Keskiviikkona kuitenkin päätin tehdä mielenmuutoksen – päätin, että mä osaan tehdä jotain ja aloin ehdottaa pomolle juttuja. Juteltiin monista asioista ja mun olo helpotti. Sain maassaololuvankin vihdoin ja nyt voin tehdä töitä keskuksella.

Keskiviikkoilta oli ihana, kun mentiin kaduille ja saatiin seuraksi toista kymmentä lasta/nuorta. Mulla on aina niin rakastettu olo noiden nuorten seurassa. Oon kehittynyt paljon swahilin kielessä, mikä myös lähentää meidän välejä. Eilen kävin lasten kanssa sairaalassa, kun yhdellä pojalla oli paljon ikävän näkösiä haavoja. Kaduillakin oon aina varautunut ensiaputarvikkeisiin, onneks tuli ostettua kaikenlaista jo Suomesta.

Tänään aamulla muistin erään tapahtuman vuodelta 2003. Olin lasten kesäleirillä ja eräs mies rukoili mun puolesta. Jumala näytti hänelle rukouksessa kuvan, jossa ympärilläni oli lauma katulapsia, jotka halaili ja pussaili mua. Olen aina rakastanut lapsia, mutta tuosta koskettavasta hetkestä lähtien olen saanut sydämelleni tehdä katulapsityötä. Välillä asia unohtuikin. Nyt 11 vuoden päästä kuitenkin tuo Jumalan antama kuva on toistunut ihan todellisessa elämässä ja saan elää sydän tulessa. Ja tää on toivottavasti vasta alkua. Seuraavaksi haaveilen, että myös nää lapset ja nuoret vois unelmoida suuria ja elää niitä todeksi. Jumalan kanssa mikään ei oo mahdotonta! <3 p="">

Mua kutsutaan maasaiksi ja oon valinnut sen omaksi heimokseni.

On ollut ihana tutustua joidenkin lasten äiteihinkin. Tämä mama, jolta ostin maasai-kaulakoruni, sattuikin olemaan tuntemani pojan äiti. :)

Ugali na maharage – tätä ruokaa syön lähes päivittäin.

"NIME RUDI!"

Nyt on kulunut viikko täällä Tansaniassa. Olin ihan sanaton lentokentällä ja jännitti hirveesti, mutta nyt alan olee taas kuin kotona. Olin Arushassa ensin pienellä lomalla ja lauantaina tulin Moshiin. On tosi hauskaa, että ihmiset tunnistaa mua kaduilla: "Hei, sä tanssit sillon keskustassa!", "Hei moi, mitä kuuluu? Oot tullut takaisin! Muistatko mut?" jne.

Asun siis täällä keskuksella, jossa oon myös vapaaehtosena – mulla on oma iso huone ja kylpyhuone, ja mua vaan palvellaan täällä (pedataan peti, siivotaan huone, pestään pyykit, tuodaan aamiainen huoneeseen). Mulla on myös tavallaan toinen koti täällä paikallisen perheen luona, jossa käyn usein illallisella. Ai että viihdyn näiden ihmisten kanssa ja opin samalla kulttuuria ja kieltä! <3 ehk="" englantia="" h="" ik="" ja="" k="" keskuksella="" kiva="" maalailtu="" mun="" n="" nuorempia="" nuoret="" ollaan="" on="" opiskeltu="" p="" saada="" sek="" si="" suunnilleen="" t="" tanssittu="" tietotekniikkaa="" tosi="" uusia="" v="" vi="" ym.="" yst="" yv="">

Lauantaina oli pakko mennä heti keskustaan ja heti ensimmäiseksi törmäsin kadulla "mun poikaan" – sanon häntä pojakseni, koska viime kerralla hän nimitti mut äidikseen ja edelleen hän kutsuu mua äidiksi. Käytiin sunnuntaina hänen omassa kodissaan kaupungin ulkopuolella ja sielläkin hän sanoi biologiselle mamalleen, että mä olen hänen äitinsä. Mama oli aivan ihana ja aion olla yhteydessä häneen enemmänkin. Joka tapauksessa, oli aivan ihana jälleennäkeminen pojan kanssa – ei voi sanoin kuvailla! Kaiken lisäksi löydettiin muutkin tutut lapset ja nuoret ja vietettiin koko ilta heidän kanssaan. Se ilta sai mut onnesta sekaisin, en tiedä millon viimeks oisin kokenut niin paljon rakkautta. Menin seuraaavanakin iltana kaduille ja silloinkin oli aivan ihanaa. Kuitenkaan ihan kaikkia lapsia en oo vielä tavannut – ne pitää etsiä jostain.

Huomaan, että tää mun poika on kiintynyt muhun tosi kovasti – hän odotti eilen aamulla mun portin edessä. Hoidin asioitani eilisen päivän ja poika kulki mun mukana. Sovittiin, että hän voisi tulla torstaina, koska teen töitäkin ja aina en voi viettää aikaa hänen kanssaan. Kuitenkin hän oli tänäkin aamuna mun portilla. Näiden lasten auttaminen ei oo kaikkein helpointa hommaa ja tarvin tosi paljon viisautta siihen. Kaiken lisäksi täytyy kiinnittää huomiota tosi paljon siihen miten kohtelee jokaista lasta, eettisiä kysymyksiä tulee koko ajan mieleen – "Tämä lapsi haluais tätä, mutta voinko antaa, jos en anna muille?" jne. Jo lauantaista lähtien lasten keskuudessa on syntynyt mustasukkasuutta. Vaikka oikeasti rakastan heitä kaikkia ja haluaisin kohdella kaikkia tasavertaisesti, se on tosi vaikeeta. Jotkut lapset tulee vaan itestään lähelle, joilloin heille antaa automaattisesti huomiota. Tänään yritin pysyä kiinni sovitusta ja sanoin pojalleni, että tapaamme huomenna. Hän pyysi mua saattamaan hänet tien päähän ja siellä hän alkoi itkemään. Hetken kuluttua hän pyysi minua katsomaan taakseni ja sanoi: "These kids are coming to fight me." Huomasin viisi isompaa kadun lasta, yhdellä metallinen itsetehty ase tai siltä se ainakin näytti. Lapset oli jo kuulemma satuttaneet mun poikaa sen jälkeen, kun olin lähtenyt kaduilta.  Sen takia oon viime päivinä maksanut pojalle, että pääsee kotiin yöksi. Tänään onneksi mun ystävä sattu tulee paikalle ja pyysin häntä saattamaan lapset kaupunkiin.

Kävin tänään myös Msamaria-keskuksessa, jossa viimeksi olin töissä. Lapset tuli heti ympärille kysymään, että muistanko heidän nimiään… APUA! Noin 30 lasta ja kaikkien kanssa en ole ollut edes paljoa tekemisissä. Se on kauhee tilanne, mutta selvisin – yhden nimeä en ihan muistanut heti. Oli ihana nähdä, kuinka lapset ovat edistyneet koulussa ja tällä hetkellä kaikki Msamarian lapset käyvät koulua (kiitos monien sponsoreiden).

Mulla on kaikki hyvin – vähän vielä haen omaa tehtävääni täällä, mutta uskon olevani oikeassa paikassa. :) Vaikeitakin hetkiä on jo ollut, mutta tähän asti "Hakuna Matata!" – Rento meininki. :)

Kiitos kaikille, jotka ovat tukeneet mua rukouksissa ja taloudellisesti (on tullut tarpeeseen) ja kiitos kaikille, jotka lahjoittivat vaatteita ym. Joitain vaatteita on mennyt jo jakeluun ja jotkut vielä odottaa omistajaansa.

Mä en muuten omista kameraa, mutta kännykkäkuvia saatte, kun ehdin ottaa. :) 

<3: p="" silvia="">

TANZANIA YETU! – paluu Tansaniaan! :)

Viime kerralla Tansaniassa blogin päivittäminen jäi vähän kesken – ulkopuolisilta jäi täysin kaikki jännimmät vaiheet kuulematta (harmi se :D). Nyt tiistaina olen siis menossa takaisin samaan kaupunkiin Moshiin. Tällä kertaa aion olla siellä ainakin seitsemän kuukautta eli vuoden 2015 alkuun saakka. Meen tekemään sosiaalialan opintoni loppuun – pari kurssia, viimeinen harjoittelu ja opinnäytetyö. Tää tuntuu tosi epätodelliselta ja jännittävältä – niin siistiä, että saan jatkaa tavallaan siitä mihin viimeksi jäin ja olla vielä isommissa jutuissa osallisena. Syksyllä oon mukana SWAN-hankkeessa (Social Work and Social Sciences Africa Network), jonka kautta ollaan yhteydessä paikalliseen yliopistoon ja kaikkiin mahdollisiin verkostoihin. Luulen, että vasta syyskuussa mulle selviää, mitä tuun konkreettisesti tekemään hankkeen puitteissa, mutta joka tapauksessa lapset ja perheet on tän hankkeen kohderyhmänä. Syksyyn asti oon vapaaehtoisena paikallisen tuttavani keskuksella, Komboa Association. Perillä selviää, mitä sielläkin tuun tekemään. :D

Kaikkein eniten kuitenkin ootan, että tapaan mun rakkaan miehen ;) Yli NELJÄN KUUKAUDEN tuskanen odotus palkitaan kohta! <3 :="" ahh="" aion="" asiat="" coffee="" d="" edellisten="" ekat="" ensin="" etsiminen="" hd="" heid="" hurjan="" ihanaa="" j="" ja="" joita="" jostain="" k="" kaikkien="" kavereita.="" khangoja...="" kilimanjaro="" kohtaamista="" ksi="" kunhan="" l="" lasten="" lis="" loungessa="" my="" n="" niiin="" nn="" nuorten="" olla="" on="" ootan="" ostaa="" p="" paikallista="" perill="" ruokaa="" s="" sy="" t="" teett="" tehd="" tietysti="" tuttujen="" uusia="" vaatteita="" voi="" yd="">
Päivittelen tänne aina kun netti toimii ja ehdin. Voikaa hyvin ja päivitelkää mullekin juttujanne!

<3: :d="" ennen="" ett="" ja="" matkaakin="" oisin="" p="" parantuisin="" pysyisin="" rukoilla="" s.="" silvia="" terveen="" turvassa.="" voi="">

SAFARI WEEKEND – Ngorongoro & Serengeti

Noniin, uusi yritys tän Safari-blogin kirjoittamisessa. Tosiaan tunteja kirjoitin ensin kolmen päivän ajan ja sitten koko juttu hävis. :( Nyt yritän muistella uudestaan mun pitkät litanniat! Käytiin myös Masai-kylässä, mutta niistä kirjoitan erikseen myöhemmin. Ja sitten kuvista sen verran, että kaverilla oli pitempi objektiivi, että sai lähikuvia eläimistä... lisään niitä kuvia myöhemmin tänne.

8.–10.11.2013 vietettiin Ngorongoron suojelusalueella ja Serengetin kansallispuistossa. Serengetissä yövyttiin teltoissa kaksi yötä – täysin kaikkien villipetojen keskellä, mikä oli tosi jännää! Hyeenat ulvo ja käppäili telttareviirillä! :D Meillä oli huippu safariopas, joka anto tosi hyvää informaatiota sekä tansanialaisesta kulttuurista että eläimistä – hieman yksityiskohtiin saakka (tuntu jo lähes teemasafarilta). Mukana oli myös henkilökohtainen kokki ja todella mukavaa matkaseuraa: Niina, Hulda, Pihla, Suvi ja henkilö R (ei näy kuvissa). Reilusti yli miljoonan tohon reissuun sai sijoittaa, mutta oli kyllä sen arvosta – once in a lifetime! Paluumatkalla tosin piti lainaa vielä muutamia kymppitonneja taideteoksia shoppaillessa – tyyristä touhua sekin. ;)

Tässä eka eläin – kuuluu muuttolintulajeihin. Suomessa käytetään nimitystä "outolintu", mutta safarille hyvin sopiva.

Hauskaa matkaseuraa, niin ihania hetkiä oli yhdessä! :) <3 p="">

Tässä hieman eläimiä, joita nähtiin viikonlopun aikana:

- Elephant – elefantti

- Giraffe – kirahvi

- Zebra – seepra

- Thomson's Gazelle – Thomsoningaselli (100 km/h)

- Grant's Gazelle – Grantingaselli

- Topi – Topi-antilooppi

- Impala – pala-antilooppi

- Kirk's dik dik – dik dik antilooppi (pienin antilooppi)

- Wildebeest – gnuu

- Buffalo – puhveli

- Lion – leijona

- Cheetah – gebardi (120 km/h)

- Leopard – leopardi

- Spotted Hyena – hyeena

- Golden Jackal – shakaali

- Hippopotamus – virtahepo

- Nile Crocodile – krokotiili

- Ostrich – strutsi

- Flamingo – flamingo

- Vulture (many kinds of vultures) – korppikotka

- Long-crested Eagle – töyhtökotka

- Tawny Eagle – savannikotka

- Falcon – haukka

- Secretary bird – sihteeri (iso, tosi hauskan näköinen lintu)

- Egyptian goose – afrikanhanhi

- Marabou Stork – Afrikanmarabu (iso lintu)

- Kori bustard – kuningastrappi (melko iso lintu, laskee munansa muiden pesiin ja jättää ne sinne)

- Rock Hyrax – kalliotamaani

- Vervet Monkey – apina

- Olive Baboon – paviaani (Tiesitkö että: Niillä on punainen pylly, jotta uros tietää, milloin paritella naaraan kanssa)

- Wild Hog – villisika

- paaaljon värikkäitä lintuja etc.

Mä ja meidän safari guide, taustalla masai-poika

Masai-äiti ja -lapsi Ngorongoron ja Serengetin rajalla. Ngorongoron puolella saa vielä olla Masaiden asutusta.

Serengeti (= Endless Plain) National Park
Alue on noin 14700 km2 laaja.

Kirahvi - mun lempparieläin safarilla, niin kaunis ja upea!

Seepra – niitä oli laumoittain

Kuten masailla Impala-uroksillakin voi olla haaremit... (laumaa kutsutaan haaremiksi). Joka päivä uros nuuhkii naaraita, et mikä on valmis parittelemaan. Naaraat voi lähteä uroksen reviiriltä, jos sieltä loppuu ruoka. Impalan tunnistaa mustasta M-kirjaimen muotoisesta kuviosta perässä. Naarailla myös ei ole sarvia kun taas uroksella on.

Leijonakuninkaan valtakunnan maisemaa

Elefantti! Näytti hurjan lepposelta, mutta kuulemma voi olla hyvin aggressiivinen ja vaarallinen

hihii, imetystä

Elefanttimarssi

Vanha puhveli yksinään

Puhvelit – safarin vaarallisimmat, aggressiivisimmat eläimet

Lisää puhveleita

PUMBA ;) Leijonakuninkaan frendi

Nala ja Nalan äiti lepposina

Naarasleijona saaliinsa ääressä. Taustalla puun takana myös itse Kuningas Leijona. Kuultiin myös stooria, että naaraiden kiima-aikaan leijonat "hässii" seitsemän päivän ajan aina 24 minuutin välein. Oltiin itse todistamassa tätä tapahtumaa.

Korppikotkat osingoilla. Niilläkin on joku järjestelmä, että mikä korppikotkalaji tulee ensin apajille. 

Leopardi, puissa elävä upea eläin – vie mm. saaliinsakin puihin, ettei muut eläimet pääse osingoille. Nähtiin myös gepardi, mutta sen verran kaukaa ettei saatu selkeetä kuvaa siitä. Gepardilla on pieni pää ja pitkä häntä ja juoksee 120 km/h. Gepardin kynnet on aina ulkona kun taas muut kissaeläimet pystyy vetää ne myös sisään.

Gaselli...

Hyeena gasellin sarvet suussaan

Hyeena – sen ulvominen ja tassutuksen ääni kuulu tokana yönä meidän leirissä. Oli ihan jännä nukkua. :D Siksi säännöt ettei telttaan saa viedä eväitä eikä puskiin suositella mennä yöllä.

Shakaali

STRUTSIT, ja ne oli oikeasti jäätävän isoja!

Flamingoja ja seepra taustalla

Se on apina! Ilmeisesti Vervet Monkey (en tiedä mikä suomeksi)

Maisemaa Serengetin kansallispuistossa

Virtahevot lepäilemässä... oli myös pari krokotiilia. Krokotiilit voivat syödä vain kerran vuodessa! :O

Virtahepoja

Nää on vissiin Afrikanmarabuita

Leirialueelta ja levähdyspaikoilta

Leiri ja puhvelin kallot

Telttakuvailua (Btw. Ton näkösenä ku kuljin kaupungilla, en ollut enää "mzungu" eli valkoihonen, vaan mua kutsuttiin "Hey Rasta!")

Meidän kokki teki valtavan hyvää ruokaa!

Sunnuntai-aamua

Saatiin elefantti aamuvierailulle. (Ja ps. tykkään esittää afrikkalaista... tuolla monet kysyt et mistä tuut ja tietty vastasin, että Moshista. Sit selviydyin ekaa kertaa vähän pitemmästä keskustelusta swahiliks, hihii, niin kivaa)

Goodbye my friend!

Kalliotamaani

Kirahvin luita – kirahvin korkeus voi olla kokonaisuudessaan 5m

Elefantin pääkallo

Pikkulintuja

NGORONGORON KRAATERI

Ngorongoron suojelusalue on 2 700 m meren pinnan yläpuolella eli se on vähän viileempää aluetta. Ngorongoron kraaterin kohdalla oli pari tuhatta vuotta sitten suurempi vuori kuin Mount Kilimanjaro, mutta sitten se romahti. Maan työntyessä alas syntyi samalla Mount Kilimanjaro. Ngorongoron kraateri, jota itseasiassa kutsutaan kalderaksi on 300 km2 laaja ja pohjasta ylös asti se on 600 metriä syvä. Kraaterissa elää kaikkia savannieläimiä paitsi kirahveja, topi-antilooppeja ja impaloita, koska ne syö puista ja kraaterissa ei ole tarpeeksi puita.

Gnuut Ngorongoron kraaterissa

Secretary Bird, jännä lintu :)

Gnuu – kuulemma ulkonäön perusteella sekoitus puhvelia, heinäsirkkaa, seepraa, leijonaa ja vaikka mitä muuta.

Lisää to come...

With love,

Silvia a.k.a. Fatina