Haasteiden edessä

Keskiviikkona aloitin täällä keskuksella uuden projektin. Koska lapsia oli tullut joka päivä portin eteen odottamaan mua ja en oikein ollut löytänyt keskuksen toiminnoista itselleni sopivaa työmuotoa, sovittiin pomon kanssa, että lapset voisivat tulla joka päivä keskukselle pesulle, "terveystarkastukseen" ja aamiaiselle. Keskiviikkona he voisivat olla koko päivän ja voisin opettaa heille muun muassa korujen tekoa ja he saisivat myös syödä lounaan. Lauantaisin voitaisiin mennä esimerkiksi uimaan tai pelaamaan jalkapalloa.

Käytännössä olen kuitenkin lasten kanssa aamusta iltaan. Ne seuraa mua joka paikkaan kunnes osaan sanoa heille, että nyt haluan mennä yksin kotiin tai jonnekin. Oon välillä tosi turhautunut, koska musta tuntuu etten oikeasti vaan osaa auttaa heitä oikein. Keskiviikkona suutuin heille kovasti, koska olin monesti kieltänyt tappelemisen, mutta yhtäkkiä taas syntyi kova tappelu. No, se saatiin selvitettyä onneksi ja lapset pyysi multakin anteeksi.

Eilen jouduin taas uusien haasteiden eteen. Lapset, joihin olin luottanut hyvin, menetti täysin mun luottamuksen. Nää lapset on niiiin ovelia. Päivän lopputulos oli se, että neljä lasta oli yhtäkkiä mennyt eri kaupunkiin Arushaan ja yhden lapsen, jonka olin lähettänyt kyydillä kotiin, löysinkin liimapäissään ja muissa aineissa kaduilta.

Nyt kirjoitan tässä blogia ja katselen kahden lapsen hampaidenpesua. Samalla mietin mitä tehdä ton yhden kanssa. Varmaankin mennään keskukselle tänään ja yritän saada hänet pysymään siellä ja käymään koulua.